Lusin kylän historia

Lusi on perinteikäs kylä, jonka juuret ulottuvat syvälle itähämäläiseen historiaan. Kylä mainitaan historiallisissa lähteissä jo 1400-luvulla, ja se kuuluu Heinolan seudun vanhimpiin ja aikanaan myös suurimpiin kyliin. Lusin synty ja kasvu liittyvät vahvasti sen sijaintiin merkittävien kulkureittien risteyksessä. Vanhin asutus sijoittui Suuren Savontien varteen, tärkeän vanhan yhteyden kupeeseen, jota pitkin kulkivat niin kauppiaat, virkamiehet kuin tavalliset matkamiehetkin. Kylän nimi juontuu muinaisen Ambrosius-etunimen kansanomaisesta muunnoksesta (Brusi > Blusi > Lusi). Nimi viittaa vanhaan maatilan nimeen, joka juontaa juurensa kristillisestä etunimestä. Lusi on ollut vuosisatojen ajan paikka, jossa on pysähdytty, viivytty ja eletty yhdessä.

Luonnonolosuhteet loivat vahvan perustan kylän elämälle. Lusin viljelysmaat juurtuivat hedelmälliseen maaperään alueella, jossa Hämeen viljelyseutu kohtaa Järvi-Suomen metsät. Osa pelloista on ollut yhtämittaisesti viljelyssä jo yli 300 vuoden ajan, ja maisemassa näkyy edelleen sukupolvien työn jälki. Pientilojen ja maatilojen ympärille kasvanut asutus muodosti vähitellen tiiviin maalaiskylän, jossa elämä rakentui työn, luonnon rytmin ja yhteisen vastuun varaan. Talkoohenki, naapuriapu ja yhteisöllisyys eivät olleet vain arvoja, vaan elinehto – tapa selviytyä ja kehittyä yhdessä.

Aikojen saatossa Lusista kehittyi risteyssijaintinsa ansiosta luonnollinen etappipaikka matkailijoille. Kylässä toimi yksi seudun vanhimmista kestikievareista, ja ensimmäinen päätoiminen kievarinpitäjä tunnetaan jo 1700-luvun lopulta. Pessalan talon majatalo palveli kulkijoita yli vuosisadan ajan ja toimi monille levähdyspaikkana pitkien matkojen varrella. Majatalot eivät olleet vain yöpymispaikkoja, vaan myös uutisten, tarinoiden ja kuulumisten solmukohtia. Vielä 1930-luvun lopulla presidentti Kyösti Kallio pysähtyi Pessalassa matkallaan pohjoiseen ja onnittelemaan vastavihittyä hääparia – hetki, joka on jäänyt osaksi kylän tarinaperintöä. Samoihin aikoihin kylän elinkeinoelämä monipuolistui, ja Lusin myllyn ympärille kasvoi 1800-luvun taitteesta lähtien oma pieni kyläkunta, joka vahvisti kylän asemaa paikallisena keskuksena.

Sivistys ja yhteinen tekeminen nousivat tärkeään rooliin 1800-luvun lopulla, kun Lusissa aloitti oma kansakoulu vuonna 1882. Koulusta tuli nopeasti kylän sydän – paikka, jossa opittiin lukemaan ja laskemaan, mutta myös juhlittiin, kokoonnuttiin ja elettiin yhteistä arkea. Koulu palveli lusilaisia lapsia ja perheitä yhtäjaksoisesti 136 vuoden ajan ja kosketti lukemattomia sukupolvia. Koulun sulkeminen vuonna 2018 ja vanhan hirsikoulun tuhoutuminen tulipalossa olivat kyläläisille raskaita hetkiä, mutta Lusille tyypilliseen tapaan vastoinkäymiset käännettiin jälleen yhteiseksi tekemiseksi. Kyläläisten aloitteesta käynnistettiin pelastusoperaatio, jonka tuloksena Heinola myi historiallisen koulurakennuksen kyläläisten perustamalle Lusin Kylätalo Oy:lle vuonna 2024. Näin vanha koulu sai uuden elämän kylätalona ja jatkaa edelleen tehtäväänsä kylän yhteisenä olohuoneena ja kohtaamispaikkana.

Vaikka liikenneväylät ja elinkeinot ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet, ja kylä liitettiin vuonna 1996 osaksi Heinolan kaupunkia, Lusi on säilyttänyt oman luonteensa ja rauhallisen kyläilmeensä. Vanha kyläkeskus on säilynyt seesteisenä keitaana, ja Lusin kulttuurimaisemassa näkyvät yhä menneet ajat. Esimerkiksi Uotilan tilan päärakennus vuodelta 1800 seisoo edelleen muistuttamassa entisajan elämästä ja pitkästä asutushistoriasta. Rakennukset, pellot ja tiet kertovat tarinoita ajasta, jolloin kaikki tehtiin omin käsin ja yhdessä.

Lusin historiaa on vaalittu tietoisesti myös kirjallisessa muodossa. Kyläyhdistyksen ja historiikkiryhmän yhteistyönä ilmestyi vuonna 2017 kirja Meijän Lusi, joka kokoaa yhteen kylän tarinoita, muistoja ja elämänvaiheita eri aikakausilta. Se on osoitus siitä, että Lusissa historia ei ole vain menneisyyttä. Kylä elää edelleen kyläläisten arjessa, maisemassa ja yhteisössä. Vuosisatojen aikana muotoutunut talkoohenki, sukupolvien jatkumo ja ylpeys omasta kylästä kantavat Lusia eteenpäin myös tulevaisuudessa.

1400-luku

Lusi mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä. Kylä vakiintuu osaksi itähämäläistä asutusta ja nousee merkittäväksi paikallisyhteisöksi.

1500–1600-luvut

Lusin vanhin asutus sijoittuu Suuren Savontien varrelle. Hedelmällinen maaperä ja kulkureitti luovat pohjan pysyvälle asutukselle ja maataloudelle.

1700-luku

Lusi kehittyy risteyssijaintinsa ansiosta luonnolliseksi etappipaikaksi matkailijoille. Kylässä toimii kestikievari, ja ensimmäinen päätoiminen kievarinpitäjä tunnetaan jo 1700-luvun lopulta.

1800-luku

Lusin myllyn ympärille alkaa muodostua oma pieni kyläkunta. Mylly vahvistaa kylän taloudellista ja sosiaalista merkitystä lähiseudulla. Useat merkittävät maatilat ja rakennukset valmistuvat. Esimerkiksi Uotilan tilan päärakennus (n. 1800) on yhä osa kylän kulttuurimaisemaa.

1882

Lusin kansakoulu aloittaa toimintansa. Koulusta muodostuu kylän sivistyksen ja yhteisöllisyyden keskus.

1900-luku

Kylän mylly ja paikallinen elinkeinoelämä ovat yhä keskeisiä, ja Lusi on vilkas pysähdyspaikka tien varrella.

Pessalan talon majatalo palvelee kulkijoita – vielä 1930-luvulla presidentti Kyösti Kallio pysähtyy siellä onnittelemassa vastavihittyä hääparia.‍

Lusi säilyy elinvoimaisena maalaiskylänä. Talkoohenki ja yhteinen tekeminen näkyvät arjessa, juhlissa ja kylän kehittämisessä.

1931–1932

Lahti–Heinola-rautatie avataan, mikä tuo alueelle uudenlaista liikkumisen mahdollisuutta ja yhdistää Heinolan lähemmäksi laajempaa rautatieverkkoa.

1950–1980-luku

Lusin kylä jatkaa elinvoimaista maaseutuelämää. Kylästä on puhelinyhteys muihin kyliin jo 1920-luvulta lähtien, ja Lusissa toimii oma puhelinkeskus aina 1960-luvulle asti.

Vuonna 1987 ja myöhemmin myös vuonna 2002 laajennettu Lusin koulu palvelee kylän lapsia ja toimii aktiivisena kohtaamispaikkana aina 2000-luvulle asti.

1996

Lusi liitetään osaksi Heinolaa, mutta säilyttää vahvan kyläidentiteettinsä.

2009

Lusi valitaan Päijät-Hämeen Vuoden kyläksi, tunnustukseksi aktiivisesta kylätoiminnasta ja yhteisöllisyydestä.

2010-2020

Entinen Lusin koulu toimii yhä kylän keskeisenä kokoontumispaikkana, mutta vuonna 2018 se suljetaan ja se kärsii tulipalovauriosta – silti kylä ei luovuta, vaan yhteinen toiminta jatkuu aktiivisena.

2017

Kyläyhdistyksen ja historiikkiryhmän yhteistyönä ilmestyy kirja Meijän Lusi, joka kokoaa yhteen kylän historian ja muistot.

2018

Lusin kansakoulu suljetaan 136 toimintavuoden jälkeen. Vanha hirsikoulu vaurioituu tulipalossa.

Vuoden 2023 Terveisiä Lusista -asukastapahtuma kokoaa kyläläisiä entisen koulun ympärille keskustelemaan yhteisistä suunnitelmista.

2024

Heinolan kaupunki myy entisen koulurakennuksen kyläläisten perustamalle Lusin Kylätalo Oy:lle. Rakennus saa uuden elämän kylätalona ja jatkaa kylän yhteisenä kohtaamispaikkana.

Kesällä 2025 Lusi valitaan uudelleen Päijät-Hämeen Vuoden kyläksi – tunnustus kertoo kylän aktiivisuudesta, yhteisöllisestä toiminnasta ja vetovoimasta.

Kesällä 2025 järjestetään “Kyläkalaasi – Lusi Päijät-Hämeen Vuoden Kylä 2025” – tapahtuma, joka juhlistaa kylän elinvoimaa ja yhteisöllisyyttä.

Tänään

Lusi on elävä ja yhteisöllinen kylä, jossa vuosisatojen historia näkyy maisemassa, rakennuksissa ja ihmisten tavassa toimia yhdessä.